Tämä päivä on mennyt saman kaavan mukaan kuin muutkin. Nukkumista ja leikkimistä. Meidän pohjattomasta lelulaarista nousi Iikan pentuajan lelu. Saakeli, että suru nousi voimalla pintaan. Tähän päälle vielä Terhiltä tekstiviesti, että Iikan uurna on haettavissa, niin ei taas mikään huvittanut.
Ilmat ovat olleet aika sateiset. Ola-poika ei kuitenkaan ole sokerista. Se ei paljon piittaa, vaikka sataisi. Ubi ja Svea jäävät rappusille katselemaan, mutta Ola se käy pihalla asioilla ja palaa takaisin tai tekee pienen tutkimusretken tontilla.
Terhi lähti Ubin kanssa ralli-toko harjoituksiin ja minä läksin Olan ja Svean kanssa remmilenkille. Remmilenkkeily ei ole Olan kanssa kovin helppoa. En muista, että minkään muun pennun kanssa olisi ollut näin vaikeata. Ola vaan seisoo jurnuttaa eikä liiku. Pienen pätkän sain Olan liikkeelle, kun aloin Svean kanssa leikkimään lenkillä. Se oli sitten sen verran mielenkiintoista, että käveli hetken. Kyllä se lenkkeily siitä ajan kanssa paranee.
 |
| Vaaleanpunainen pantteri tutkimusmatkalla |
