Tänään oli minun vuoroni olla kotona etätöissä ja Hapa meni työpaikalleen. Ubi heräsi aamulla jo ennen viittä. Ehkä aikaisen aamuherätyksen ansiosta, se sitten nukkuikin tänään päivällä pitkään.
Ja minä sain tehtyä töitä pitkät pätkät.
Ubi ja Iikka nukkuivat molemmat käytännössä koko aamupäivän. Vähän ennen yhtätoista sitten käytiin ulkona ja kylläpä pieni whippet nauttii siitä, kun saa viilettää pihamaalla vapaana. Ja se juokseekin jo kovaa!
Sisällä Ubi yrittää Iikan luo, mutta Iikka nostaa edelleen tiukasti ylähuulta ja näyttää hammasta. Se ei siedä sisällä pentua yhtään lähellään. Kun Ubi on eri huoneessa, Iikka rentoutuu kyllä. Iikka ei suostu edes juomaan vesikupista, jos Ubi on käynnyt juomassa vettä. Se juo vasta, kun vesi on vaihdettu.
Ajelimme taas autoharjoittelua kylpylän pihaan ja kävelimme yhdessä iltalenkkiä. Se meni melko mukavasti. Ubi on tajunnut lenkkien punaisen langan ja käveli Iikan perässä. Iikkakin sietää Ubia lenkillä paljon paremmin kuin sisällä, ne jopa kävelivät vierekkäin.
Makuuhuoneen oven eteen hankittiin tänään kuitenkin portti, jotta Iikka voi koisailla päivällä rauhassa. Se kun ei rauhoitu oikein minnekään muualle kuin makkariin.
Illalla vielä leikattiin Ubin kynnet. Ei ihan helppo nakki, sillä pentu pani rivakasti hanttiin (ja vinkui).
Tänään on tullut pientä epätoivonpoikasta Iikan suhtautumistesta Ubiin. Arkea hieman hankaloittaa se, että koiria pidetään erikseen. Varsinkin kun Ubi huutaa minun perääni, jos se on portin takana. Joku ratkaisu tähän täytyy saada. Ehkä se tarkoittaa, että emännän on sekä jämäköidyttävä ja että rentouduttava.