Ubi-whippet

Ubi on ollut meillä nyt viikon ja viikolla oli 2kk syntymäpäivä, tämä on yhdeksäs blogimerkintä ja tänään Ubi täyttää  yhdeksän viikkoa. Niinpä listaan yhdeksän asiaa, mitä Ubi on oppinut tai mitä me olemme Ubista oppineet.

1) Ubi on selvästi oppinut nimensä. Sen korvat hörähtävät ja katse hakee meihin, kun se kuulee nimensä. Ja todella usein se myös tulee luo, kun sitä nimellä kutsuu. Virallisen nimensä mukainen (Upper Class) se ei ole ainakaan ruokatavoissa. Se on ahmatti, joka kauhoo ruokansa kitaan. Ei mitään ruokatapoja (vielä)

2) Ubi osaa autoilla. Ubi on nyt opetellut autoilua aikanaan IIkalle ostetussa kantokassissa. Ja se menee todella tyynesti kassiin ja nukahtaa sinne jokaisella autoilukerralla. Tänäänkin kun kävimme katsomassa myrskyävää merta Koppanäsissä, se nukkui sikeitä kassissaan koko automatkan.

3) Ubi osaa tulla luokse. No, ainakin melko hyvin. Luoksetuloharjoituksessa on käytetty hyväksi Ubin ahneutta. Namupalan nähtyään se tulee todella varmasti luokse. Mutta on sen kanssa leikitty myös piilosilla oloa ja silloinkin se juoksee riemulla kohti piilopaikkaa.

4) Ubi osaa olla ubbiniskainen. Se ei ihan hevillä luovuta, kun se saa jotakin päähänsä. Tänään se on myös ubbiniskaisesti yrittänyt pyytää IIkkaa leikkiin. Se menee niin lähelle Iiikkaa kuin uskaltaa ja haukkuu. Tämä aiheuttaa hieman päänsärkyä meille muille, sillä Iikka irvistelee ja kun Ubia komennetaan pois, Iikka lähtee liikkeelle.
5) Ubi osaa tehdä tarpeensa ulos. Pitää vaan olla nopea ja viedä koira heti ulos, kun se herää ja kun se sisällä näyttää siltä, että se etsii pissapaikkaa. Lähes joka kerta tämä onnistuu. Muutaman kerran pissa on tullut sisälle ja lähes aina samaan paikkaa: työhuoneen lattialle levitetylle terassin sohvan patjalle. Ajattelin, että patja olisi kiva makuualusta, mutta siitä tulikin pissa-alusta. Vahinko ei ole suuri, sillä teraassikaluston nojatuolien pehmusteet tuhoutuivat, kun Iikka noin kuukausi sitten leikattiin. Teimme nimittäin pehmuisteista sille kalurin. Pehmeä kaluri oli paljon mukavampi kuin muovitötterö.

6) Ubi osaa nautiskella. Se nauttii pehmeistä paikoista ja siitä, että sitä silitetään, pussaillaan ja kannetaan sylissä. Se ei pidä tuulesta eikä kylmästä. Ubi kulkee selvästikin mieluummin myötä- kuin vastatuuleen.

7) Ubi osaa äännellä. Leikkiessään se murisee ja purisee. Se vinkuu, kun asiat sitä kiukuttavat ja haukkuu, kun se haluaa vimmatusti jotakin. Tänään olemme harjoitelleet yhdessä ruokailua. Iikka sieti Ubia jo jopa pöydän alla, mutta Ubi itse tuhosi yhdessäsyömisyrityksen, kun se pisti hurjan vaatimushakun tulemaan. Tätä hommaa pitää vielä harjoitella. 

8) Ubi osaa leikkiä imuria. En olisi koskaan uskonut, että meidän pihalta löytyy niin paljon kaikkea hyvää ja herkulista: tammenterhoja, mätiä omenoita, Iikan karvoja, mutaa, juuria, maata, käpyjä, risuja, sammalta. Kaikkea tätä Ubi mättää suuhunsa, sen mitä ennättää. Vaarallisimmat asiat yritämme siltä saada pois, mutta melkoisesti luonnonvaroja pikkupennun vatsaankin varmasti kulkeutuu.

9) Ubi osaa olla ihana. Vaikka se on villi ja mahdoton, on se tietysti myös ihana. On hauskaa huomata, kun pentu alkaa tajuta, miten tässä kodissa ollaan ja pikkuhiljaa kotiutuu. Ubi on tässä viimeisen tunnin harrastanut iltavilleyttä ja tehnyt ihan kaikkea kiellettyä ja tyhmää. Sitten se hetken nunnasi Hapan kanssa lattialla ja nyt se juoksi omaan sänkyynsä nukkumaan.

Vihdoinkin samassa kuvassa. Kopparnäsissä oli tänään myrsky.
 Iikka toi Ubille tuulensuojaa.

Miten tässä näin kävi? Minä imuroin kotia ja ukot ottivat huileja.
 Iikka hyväksyi Ubin tänään jo samaan sänkyyn,
mutta Hapan piti olla välissä turvana.