Eilen Ubi vietti rauhallisen etätyöpäivän. Se nukkui melko paljon, touhusi aina välillä tunnin pari ja jatkoi koisauksia. Tänään oli taas Helsinki-työpäivän aika. Ubista on kehittynyt ihan loistava junassa nukkuja. Kun sen laittaa kassiin, se nukahtaa välittömästi. Se ei välitä ohikulkevista ihmisistä, junan kolinasta tai kuulutuksista. 40 minuutin junamatka on sen mielestä aivan liian lyhyt, se nukkuisi pidempäänkin. Tänään kotimatkalla vieressäni istunut nainen kysyi, että onko koira tulossa eläinlääkäriltä ja onko se rauhoitettu. Kun vastasin, että ei, se vain nukkuu, nainen pyöritteli päätään ja sanoi, että no jo on hyvä nukkuja!
Töissä Ubi rauhoittui, kun tajusimme Outin kanssa laittaa sen kantokassin aitaukseen. Sinne se mönki ja veti pitkät unet. Keskipäivän aikaan kävin sen kanssa vähän kävelyllä ja sitten se taas jatkoi uniaan. Iltapäivällä se nostettiin iltapäiväkahville toimiston soffalle - ja siinä pehmoisella sohvalla nukutti taas hyvin. Tietysti pikkupentu myös vinkui ja kitisi aitauksessa - ja minulla pikkuisen paloi pinna. No, ehkä se oppii myös sen, että sitä ei aina huomata.
Nyt illalla kotona se on ollut pikkuriiviö. Iikan kanssa on mennyt paremmin. Ubi ja Iikka ottivat pihalla jo pienet painiotteiden alut. Sisällä Ubi haukkuu ja haastaa Iikkaa leikkiin. Iikka välillä pärähtää, välillä se näyttäisi heltyvän.
Mutta ilman onnettomuuksiakaan pikkupennun riiviöhetket eivät onnistu. Iikka peuhasi sängyssä ja Ubi hyppäsi sänkyyn haukkumaan Iikalle. Ja kuinkas siten kävikään, Iikka pärähti ja pentu putosi sängystä. Hetken Ubi näytti siltä, että se näki tähtiä, mutta suurinpiirtein samointein se jo aloitti leikin Hapan kanssa ja tarjotut makupalat kelpasivat. Mitä tästä opimme: sängyssä ei kannata peuhata.