Eilinen oli Ubin maailmanvalloituksen päivä. Tai ainakin Helsingin valloituksen, tai ainakin minun työpaikan valloituksen. Päivään mahtui niin paljon kaikenlaista uutta, että niin pentu kuin emäntä simahtivat jo yhdeksältä illalla ja blogipäivitys jäi tekemättä.
Junamatka Ubilta meni todella loistavasti. Se nukkui ihan koko junamatkan. Nosti päätään vasta Pasilassa ja samalla tavalla matka sujui myös kotiinpäin.
Töissä sujui vaihtelevasti. Ensin aamupäivällä nukutti, mutta iltapäivällä Ubi jo vähän kiukutteli. Suurin ongelma maalaiskoiralle taisi kaupunkielämässä olla kuitenkin pissapaikan etsiminen, sillä kuka sitä nyt kivetylle tielle pissaa ja Kampin keskuksessa muunlaista alustaa on melko vähän. Ja kun Musiikkitalon ja Kiasman välistä sitten ruohoa löytyi, se oli aivan täynnä hanhenkakkaa.
Joka tapauksessa Ubi osoitti olevansa rohkea ja luottavainen pentu. Iloisena se mennä tallusti pääkaupungin ydinkeskustassa. Baanalla se vähän ihmetteli ohi suihkivia polkupyöriä, mutta nekin unohtuivat nopeasti.
Ainakin työkavereiden Facebook-sivuilla Ubi-näkyvyys oli erinomainen.
Kotona Iikka otti Ubin yllättävän hyvin vastaan. Se nuuhki Ubia ihan nenäkkäin eikä pörissyt. Tosin illan mittaan pörinääkin taas kuului.
Helsingin valloituksen lisäksi Ubi teki toisenkin valloituksen. Hellyin ja otin sen yöllä sänkyyn. Tiedän, että se oli virhe, mutta en jaksanut herätä yöllä kolmen aikaan nousta leikkimään enkä viitsinyt myöskään siirtyä sen kanssa sohvalle. Sänky oli sitten niin hyvä paikka, että Ubi nukkui aamulla kuuteen eli herätyskellon soittoon asti. Puoli viideltä se kyllä piipahti sateessa pissalla, mutta sängyssä minun kainalossa unet jatkuivat taas.