Aurinkoinen työpäivä kotona koirien kanssa. Aamu alkoi jo neljältä. Jos Ubi olisi ihminen, se olisi "torkuttaja". Sillä olisi ihan varmasti torkkukytkin päällä, se yrittäisi herätä, mutta ei millään jaksaisi nousta ylös. Mutta Ubi olisi varhainen torkuttaja, sillä tänä aamuna se aloitti heräilyvalmistelut neljän aikaan aamuyöstä - ja herätti tietysti siinä samalla minut. Se örisee ja vinkuu, imeskelee lelujaa, omia jalkojaan ja minun käsiäni (ja totta puhuen myös puree niitä). Mutta ylös se ei jaksa nousta. Se vaan nujuaa pedissään ja pitää ääntä. Vähän samalla tavoin se asettuu nukkumaan. Se ei mitenkään suoraan rysähdä untenmaille vaan köllöttelee sängyssään, petaa ja etsii sopivaa jalkojen ja pään asentoa. Hommassa voi hyvinkin kulua nukkumaan käydessäkin vartti.
Onneksi Hapallakin oli tänään anivarhainen aamuherätys eli herätyskello soi viideltä ja koko porukka aloitti aamutoimet. Niiden aikana meillä on purina-Iikan vuoksi vielä erikoisjärjestelyjä, mutta eiköhän me niistäkin päästä eroon pikkuhiljaa.
Aikainen heräytys ja aamutouhut väsyttivät koirakaksikon - ja minut. Minäkin nykäisin aamutorkut seitsemästä kahdeksaan. Sitten taas vähän koiratohuja, ja vihdoin töihin.
Töitä sain tehtyäkin melko hyvin, pidemmissä jaksoissa. Ulkona oli nimittäin hieno ilma ja hereilläoloajat vietimme pihalla. Iikka myyrästi ja Ubi juoksi, sai hepuleita ja imuroi kaikkea omituista syötävää pihalta suuhusa.
Kun pentu oli iltapäiväunilla, se mönki minun luokseni sohvan viereen enkä voinut vastustaa kiusausta ottaa sitä sohvalle, kun tein läppärillä töitä. Nyt on Ubi siis valoittanut myös sohvan.
Kun Hapan työpäivä venyi, tein ensimmäistä kertaa Iikan ja Ubin kanssa kahdestaan lyhyen remmilenkin. Se meni yllättävän hyvin. Ubikin kävelee pikkupennuksi remmissä melko siististi, kun Iikka kirittää vierellä. Pitkän pitkä meidän yhteinen lenkki ei ollut, mutta olin oikein ylpeä kaksikosta.
Nyt kirjoitan tåtä juttua niin, että minulla on läppäri lattialla. Ubi nukkuu pää minun reidelläni. Kohta on ihan pakko vaihtaa asentoa, kun kinttu puutuu, sori vaan Ubi.
